Pian sata vuotta ensimmäisestä pianonkannosta Hiidenvuorelle
Lähes 7000 vuotta sitten muinaisen Päijänteen tulva puhkaisi Heinolan harjun, ja villiintynyt Kymi hautasi alleen maat Hiidenvuoren molemmin puolin. Koskemattomana säilynyt “vuori” sai laelleen muinaislinnan. Siitä tuli merkinantopaikka, jolla sytytetyt vainovalkeat näkyivät yli kymmenen kilometrin päähän eri suuntiin. Luonnon muokkaamaa jyrkkäseinäistä kalliota, joka kohoaa noin 60 metriä vedenpinnasta, voitiin käyttää myös puolustukseen. Nykyäänkin Hiidenvuoren laelle johtaa varsinaisen polun lisäksi jääkauden uurtama salakäytävä: kapea ja jyrkkä sola.1910-luvun henkeen kuuluivat kansallisromantiikka ja koskemattoman luonnon palvonta. Hiidenvuori ja tuohon aikaan vielä vapaat Mankalankosket nousivat iittiläisiksi luontoretkeilyn vetonauloiksi. Mankalaan syntyi useiden Iitissä kesiään viettävien taiteilijoiden yhteisö. Seudun luontoon, kalajärviin ja lohikoskiin ihastunut oopperalaulaja Wäinö Sola puolisoineen oli yksi sen jäsenistä. Lähimpinä kesänaapureina asustelivat Kansallisteatterin näyttelijät Evert ja Kirsti Suonio.
Professori Wäinö Sola (1883 – 1961), entinen Sundberg, kuului yhdessä Aino Acktén, Edvard Fazerin ja Oskar Merikannon kanssa vuonna 1911 toimintansa aloittaneen Suomalaisen oopperan perustajajäseniin ja oli sen voimahahmo vuoteen 1949 asti. Hänen kaksiosainen muistelmateoksensa ”Wäinö Sola kertoo” ilmestyi 1951–52.
Ajan hengen mukaisesti Mankalan taiteilijasiirtolassa heräsi ajatus kesäjuhlista muinaisella linnavuorella; järjestettiinhän Hiidensaareen ja Hiidenvuorelle laivamatkoja useista suunnista. Hiidenvuoren vihkiäisiksi nimettiin se juhla, joka pidettiin 5. heinäkuuta 1914. Yleisöä saapui noin 3000 henkeä. Rinteeseen oli rakennettu lava ja kannettu piano. Päänumerona oli Evert Suonion kirjoittama ja ohjaama näytelmä Hiiden vuoren vihkiäiset, jonka esittivät Kansallisteatterin näyttelijät.
Sovittiin, että juhlasta tehdään perinne. Pian alkanut sota kuitenkin sekoitti suunnitelmat. ”Heinäkuun 5. pnä 1914 järjestin yhdessä Evert ja Kirsti Suonion kanssa kesäjuhlat Iitin Hiidenvuorella. Elokuun 1. puhkesi maailmansota. Mitä se toisi tullessaan? Kaikki taiteellinen toiminta seisahtui kokonaan. – Viivyimme Mankalassa syyskuun loppupuoleen odotellen sodan päättymistä”, kirjoittaa Sola.
20- ja 30-luvuilla juhlaperinnettä koki elvyttää mm. suojeluskunta. Kirjailija Hella Wuolijoen, Iitin Lyöttilässä sijainneen Marlebäckin kartanon tuolloisen omistajan kerrotaan kuljetuttaneen peräti flyygelinsä Hiidenvuoren huipulle juhlia varten. Toisen maailmansodan ja pitkän tauon jälkeen Iitissä ryhdyttiin 1990-luvulla jälleen järjestämään Hiidenvuoren yökonsertteja, joista nyt on tullut jokakesäinen perinne ja osa Iitin musiikkijuhlia.
