Luontopolku-juttu Hiidenvuoresta

Tähän kopioin jutun Etelä-Suomen Sanomien nettisivulta (27.10.2009), koska se on niin kiva! se kertoo Hiidenvuoresta luontopolkujen kiertelijän näkökulmasta. kirjoittaja on Esa Arvekari.

Lakijyrkänteeltä avautuu esteetön kansallismaisema kaikkiin suuntiin. Kymijoen vesistöä jylhimmillään. Kumpuilevia kukkuloita, soukkia saaria, kimaltelevia selkiä. Humisevia harjumetsiä. Istuskelu maakunnan katolla saa kävijän tuntemaan itsensä erämaan kuninkaaksi.
Mikäli retkeilijä olisi seissyt samalla paikalla 6 800 vuotta sitten hän olisi nähnyt henkeä salpaavan näytelmän Muinais-Päijänteen tulvan puhkaistua Heinolan harjun. Villi ja vapaa Kymi hautasi alleen maa-alueet Hiidenvuoren molemmin puolin vieden puita ja irtainta ainesta mennessään. Koskemattomana säilynyt vuori sai laelleen muinaislinnan. Siitä tuli merkinantopaikka, jonka vainovalkeat näkyivät yli kymmenen kilometrin päähän.
Linna on hävinnyt, mutta muinaistunnelmaan pääsee kapuamalla ylös salakäytävää pitkin. Miehen hartioiden levyinen halkeama on syntynyt vuoren länsirinteeseen jääkauden uurtaessa kallioperää.
Legendoja
Pieni Kätkytsaari myrskylle alttiissa Pyhäjärvessä kirvoittaa esiin kertomuksen 1800-luvulla kaatuneesta kirkkoveneestä.
- Vene oli lähtenyt Jaalan kappelista matkalle kohti Iitin kirkkorantaa myrskyn yllättäessä. Kyydissä oli kastekirkkoon meneviä lapsia ja vanhempia, joista useimmat joutuivat veden varaan ja hukkuivat, kertoo retken opas Iitin liikuntasihteeri Matti Rantala.
- Eräs vauvoista oli kääritty tiukasti lampaan taljaan. Vesi kuljetti käärön saaren rantaan, josta pelastajat sen löysivät. Saari nimettiin Kätkytsaareksi.
Toinen tarina kertoo, että Iitin kirkkoon matkalla olleista veneistä laskettiin naisetja lapset vastarannalle Hiidensaaren ohituksen ajaksi, koska hiisi aiheutti sairautta, hedelmättömyyttä ja onnettomuuksia.
- Tapa säilyi siihen saakka kun eräs villi tyttö hyppäsi veneestä Hiidensaaren rantaan ja säilyi vahingoittumattomana, Rantala kertoo.
Yökonsertteja
Hiidenvuoren lähihistoriaa ovat jyrkänteellä pidetyt kesäkonsertit, joiden alullepanija on Hella Wuolijoki.
- Wuolijoki vedätti Marlebäckin kartanosta hevosella pianon jyrkänteen laelle. Aivan ylös asti hevonen ei päässyt, joten loppumatka hoitui miesvoimin. Tapa jatkuu edelleen.
- Tosin kunta on hiljattain hankkinut kevyemmän pianon kantajien selän säästämiseksi, Rantala muistuttaa.
Pisteitä
Hiidenvuori kerää pluspisteet maiseman vaikuttavuudesta, liikkumisen helppoudesta, varustuksesta sekä siisteydestä.
Kulku jyrkänteelle on järjestetty niin hyvin, että pikkulapsetkin pääsevät ylös omin voimin.
Vuorella voi käydä nopsasti, ilman varusteita ja kantamuksia.
Eväät kannattaa jättää autoon. Ne voi poimia takaisin tullessa ja suunnata toiselle retkelle etelärannan tulenteko-, ruokailu- ja leiripaikalle.
Erityisen viehättävää on, että retkipolku ympäristöineen on miltei luonnontilassa. Se on säästynyt liialta kulumiselta erillisen nuotiopaikan ansiosta.
Levähdyspaikka uimarantoineen palvelee samalla vesimatkailijoita. Retkikohdetta voisi parantaa sijoittamalla levähdyspaikalle, polun varteen tai parkkipaikalle alueen värikkäästä historiasta kertovia karttoja ja opasteita.
Matti Rantala puristaa ylimääräisen bonuspisteen kertoessaan, että kunta järjestää tarvittaessa retkiseurueille polttopuut nuotion sytyttämistä varten.
- Esimerkiksi koululaisryhmät ovat saaneet puut suoraan nuotiopaikalle. Mikäli retkiseurue liikkuu kanooteilla, puut annetaan kyytiin Mankalasta, hän lupaa.

Polun kunnostustyöt alkavat

Hiidenvuoren polkua kunnostetaan tänä syksynä. Työtä tehdään Iitin kunnan ja Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen rahoituksella. Polkua tasoitellaan pahimmista paikoista ja jyrkkien kohtien portaat uusitaan hiukan leveämmiksi. Polun pintaan laitetaan kivituhkaa, joka sitoo maa-ainesta valumasta pois. Näin polusta tulee nykyistä turvallisempi. Näin tapahtuu lehtitietojen mukaan.

Lehtijuttu Hiidenvuoresta

"Voimalla kymmenen miehen" otsikoi Seura juttunsa Hiidenvuorelta. Vuoden 2010 yökonserttia oli seuraamassa toimittaja Seura-lehdestä. Hannu Teiderin kirjoitus on julkaistu Seurassa nro 25-26 (23.6.2010). Artikkelissa on Lukas Pearsallin valokuvat. Niin valokuvissa kuin kirjoituksessakin keskitytään kertomaan - yksityiskohtaisesti, värikkäästi ja historiaan välillä palautuen - pianon kantamisesta Hiidenvuorelle ennen yökonserttia. Juttusarjan kulmaotsikko näyttääkin olevan "Ihmisiä suviyössä". Pianon kantaminen on aikamoinen suoritus! Urheiluseurat tekevät sen talkootyönä. Kiitos heille siitä! Ja sitten siihen päälle vielä liikenteenvalvonta alhaalla parkkipaikoilla. Siinäpä on suviyötyötä!

Satoihan se

Näin hienosti pakattu piano odotti laulajia ja soittajaa Hiidenvuorella tänä vuonna. Pakattu, koska haluttiin säästää pianoa sateelta. Hieman satoikin, kun olimme joukolla kuuntelemassa yökonserttia (12.6.2010). Reijo jätti alussa testattavaksi säätieteilijän lausuman, että viiden minuutin kuuro saattaa kulkea ylitsemme konsertin aikana. Ja niinpä kävikin: ensimmäisten laulujen aikana se sadekuuro tuli, eikä kestänyt kuin ehkä sen 4 - 5 minuuttia. Hetken päästä kuulijat saivat laittaa sateenvarjonsa suppuun. Hiukan vaan puut humisivat tuulessa.

Kovin luontoperäisiä ovat nämä tänne sopivat laulutkin. Laulajat olivat valinneet mm. Sibeliuksen ja Kuulan lauluja: Tuuli se taivutti koivun larvan... Saatiin nauraa tilanteeseen sattuville sanoituksille. Waltteri ja Marjukka juonsivat tilaisuuden oikein kivasti - ovat huumori-ihmisiä näköjään. Erinomaisen hyvin he pärjäsivät äänellään tuulen tuiverruksessa. Hauska oli olla mukana, vaikka takamus kastuikin!