Aino Vallin mainio iittiläisen murteen sanakirja kertoo, että vuortan kutsuttiin nimellä Hiitevvuor. Aino Valli kirjoittaa: "vanhukset käyttivät poikkeuksetta muotoa Hiitevvuor, koska heille oli kerrottu monien hiiten asuneen vuoressa. Kysyessäni, mikseivät he sano Hiilevvuor, vastauksissa oli viite monikkoon, esim. Niit ol pal; sit vast Hiitevvuor. Sijaintinsa ja jylhän ulkomuotonsa puolesta Hiitevvuor sopi luonnontarullisten olioiden asuinpaikaksi."
Muuten iittiläiseen murteeseen kuuluu sanoa d-äänne l-äänteenä; sen tähden = sen tählen.
Sama sanakirja kertoo, että hiisi tarkoitti useimmiten vedenhaltijaa, joka saattoi asua vedessä tai veden partaalla olevalla vuorella, tai jättiläistä taikka sitten sanaa käytettiin lievänä kirosanana; Meh hiiteh!
"Järves se asu; sellai vellamon tapai se ol. Siit tul kerran seh hiilev vaimo kyläst hakeh vyhlinpuuta, pyys viiksiv vaaksitint. Toisen kerran se hak pohlint, pyys höyhym pöyhitint. " Tarina Lyöttilän pojasta ja Hiilen tyttärestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti